Ikävä

Sinä ja sinun maailmasi vastaan Minä ja minun maailmani.

Ei.

Ne kuin sulavat yhdeksi ja minun tulee kuuma,

Riisun paitani ja peitän sillä silmäni, etten näkisi.

Etten näkisi, miten kaukana olet.

Kuulen turvallisen äänesi kaikuna korvissani ja niin

Minä oikeasti tiedän, ketä minulla on ikävä.

Miksi

Jokainen hetki kun saan olla sinun.

Tuntematon tunne vie minut aina rantaan, jossa saan olla oma itseni.

En palaa enää maahan, jossa minua ei rakasteta.

tai ainakaan sinne, missä en rakasta itseäni.

Tuoksusi saa minut tuntemaan, että kaikki on hyvin.

ja miksi ei olisi, olenhan sinun.

T

Kuppi teetä on tehnyt minut desin verran onnellisemmaksi.

Vai onko sittenkään?

Viimeisillä voimillani kohotin teepannua, vain tarjotakseni sinulle kupillisen.

Kieltäydyit kiittämättä ja se teki minulle viillon nilkkaan.

-Ai juotkin kahvia?
Sitä minulla ei ole sinulle tarjota.

Huojun tuulessa kuin haavanlehti ja horjun puolelta toiselle. Haparoiden otan askelia ja kuvittelen eteneväni tässä tunteiden myskyssä.

Pian nämä elämäni teekutsut katoavat aikaan ja haavat arpeutuvat samalla kun katkeroidun.

Aina

Tunnen jonkun takertuvan kurkkuuni.

Ne ovat sanat, joita en koskaan uskalla sanoa.

En pelkää. En koskaan pelkää, mutta nyt kuitenkin tukehdun turvattomuuteeni.

Hauhkon henkeä ja yskin minkä jaksan.

Sanat eivät pääse pois.

Sinä et tiedä. Et tiedä mitään, koska en sinulle kerro.

En pysty, kuolen mieluummin.

Ja miten muutenkaan voisi tämä päättyä?

Pelkään sinua kuollakseni.